Remontoidun Sakan kartanon ovet avattiin uudelleen 5. marraskuuta 2010. Neuvostoliiton armeijan lähdön jälkeen vuonna 1992 Sakan kartano oli seisonut ilman isäntää, ja sen ovet ja ikkunat olivat avoinna sekä luonnonvoimille että rikollisille.
Historiallisesti Sakalilla on kuitenkin hyvin arvokas tarina. Kartano on rakennettu 1700-luvulla, ja sen omistajat olivat Jürgen (Jöran) Leslie ja hänen perillisensä voimakkaasta skotlantilaisesta klaanista eri aikoina. Kartano pysyi Leslien perillisten hallussa 120 vuotta.
Myöhemmin kartano kuului Katharina Margaretha von Wrangellille (hän tuli kuuluisasta Pufendorf-suvusta), Georg Gustav von Wrangellille, Menarin Löwisille, ja jälkimmäisen lähdettyä Saksaan Sakasta tuli taistelukenttä.
Tällä hetkellä Sakan kartanon omistajia ovat Tõnis Kaasik ja rouva Eha Kaasik.
Sakan kartanon kunnostustarina alkoi kesällä 2001, jolloin Viron valtio myi Sakan kartanon päärakennuksen rauniot yksityishenkilöille julkisessa huutokaupassa.
Tuolloin Sakan tuore ”maanomistaja” Tõnis Kaasik muistelee: Nimittäin tein 1. toukokuuta 1971 Tarton yliopiston maantieteen opiskelijana viimeisen kenttätyön Pohjois-Viron Pankranniku-vesiputouksilta. 23 metriä korkea Sakan tai Karjaorun vesiputous sijaitsi Neuvostoliiton rajavartijan kordonin vieressä. Näiden vesiputousten mittaaminen ja valokuvaaminen päättyi pidätykseen. Vietin päivän aseen edessä kartanon pihalla, jota käytettiin tuolloin rajavartijoiden kasarmina. Tämä oli ensimmäinen kontaktini Sakan kartanoon. Päätin Sakan putouksia koskevan luvun diplomityössäni kohtalokkaalla lauseella: ”Saka ansaitsee parempaa”.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, kun Itä-Virun lääninhallitus julisti kolmannen huutokaupan kartanon raunioiden myynnistä, kohtalo näytti minulle harvinaisen mahdollisuuden toteuttaa sanani käytännössä.“
Kymmenen vuotta seisovien rakennusten, niiden saastuneen ja roskaisen ympäristön sekä laiminlyötyn puiston siistiminen vaati suuria investointeja ja loputonta innostusta.
Bushiksi kasvanut puisto oli täynnä rappeutuneita sotilastiloja. Myös valtio sulki porakaivon juuri ennen myyntiä.
Koska kartano sijaitsee 1200 km: n pituisen Itämeren klintin viehättävimmässä osassa, tasavallan hallitus suunnitteli pyytää Unescon maailmanlaajuisen luonnonperinnön asemaa tälle Itämeren suurelle geologiselle muodolle. Tämä johti Tõnisin ajatukseen, että missä, ellei Sakan kartano voisi olla tämän erinomaisen luonnonobjektin vierailukeskus, jossa on kaikki matkailijoille tarvittavat palvelut. Tänään Tõnisen visio on toteutunut. Tutustu Sakan kartanon lomamahdollisuuksien ainutlaatuiseen historiaan.
