{"id":2007027,"date":"2020-11-20T10:01:00","date_gmt":"2020-11-20T10:01:00","guid":{"rendered":"https:\/\/idaviru.ee\/?p=2007027"},"modified":"2021-08-17T11:37:23","modified_gmt":"2021-08-17T11:37:23","slug":"alutagusen-katketyt-aarteet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/idaviru.ee\/fi\/alutagusen-katketyt-aarteet\/","title":{"rendered":"Alutagusen k\u00e4tketyt aarteet"},"content":{"rendered":"\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Alutaguse on Viron kansallispuistoista nuorin ja poikkeaa esimerkiksi l\u00e4hell\u00e4 sijaitsevista Lahemaasta ja Soomaasta siten, ett\u00e4 se muodostuu useammasta toisistaan erill\u00e4\u00e4n sijaitsevasta osasta. Kansallispuiston syd\u00e4men\u00e4 voi hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Agusalun suoaluetta, jolle ovat tunnusomaisia Viron ainoat mantereella sijaitsevat hiekkadyynit eli paikallisella murteella kriivat.<\/i> Ne ovat samankaltaisia hiekkakinoksia, joita on totuttu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n aavikoilla ja autiomaissa. Alutagusen soiseen maastoon muodostuneet dyynit ovat sijainniltaan sellaisia, ett\u00e4 ne j\u00e4\u00e4v\u00e4t kauas useimpien ihmisten tavanomaisilta kulkureiteilt\u00e4. <\/span><\/strong><\/p>

Suurin osa virolaisistakaan ei ole n\u00e4hnyt kriivoja <\/i>omin silmin ja tuskin osaa edes niiden nimen kuullessaan kertoa, mist\u00e4 kummajaisesta oikeastaan on kyse. Onneksi Alutagusen retkeilyklubi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 aika ajoin lumikenk\u00e4retki\u00e4 Agusalun suoalueelle, jossa kriivat <\/i>ovat komeimmillaan. Dyyneilt\u00e4 aukealle suolle ja viereisille hiekkaharjanteille avautuvat n\u00e4kym\u00e4t ovat suorastaan lumoavia.<\/span><\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Lumikenk\u00e4retki on jo itsess\u00e4\u00e4n kiintoisa kokemus. Lumikeng\u00e4t ovat soisessa maastossa mit\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6kelpoisimmat kapistukset, vaikkei lunta olisi mailla eik\u00e4 halmeilla. Leve\u00e4t, et\u00e4isesti suksia muistuttavat lumikeng\u00e4t kiinnitet\u00e4\u00e4n omien kenkien alle. Ne pit\u00e4v\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 pinnalla my\u00f6s vetisemm\u00e4ll\u00e4 suolla, toisin sanoen niiden avulla p\u00e4\u00e4see tutustumaan suoluontoon my\u00f6s paikoissa, joihin eiv\u00e4t pitkospuut yll\u00e4. Lumikengill\u00e4 k\u00e4veleminen vaatii hieman harjoittelua. \u201dTavallisesti k\u00e4velemme kannat sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja jalkater\u00e4t hieman ulosp\u00e4in k\u00e4\u00e4ntynein\u00e4. Lumikeng\u00e4t jalassa t\u00e4m\u00e4 ei onnistu, koska silloin voi k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 tallaa omille kengilleen\u201d, kertoo oppaanamme toimiva Alutagusen retkeilyklubin johtaja Ingrid Kuligina, kun valmistaudumme l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n jalkaterien kiert\u00e4minen sis\u00e4\u00e4np\u00e4in pikkulasten tapaan ei h\u00e4nen mukaansa auta asiaa.<\/p>

\u201dOtamme mallia virolaisista miehist\u00e4, jotka ovat juoneet suopursulla ter\u00e4v\u00f6itetty\u00e4 olutta ja askeltavat samaan tapaan kuin haarniskaan sonnustautuneet germaanisoturit ammoisina aikoina. Toisin sanoen jalkater\u00e4t koko ajan samansuuntaisesti toisiinsa n\u00e4hden, ja sopivan tukevassa haara-asennossa\u201d, kokenut er\u00e4opas selvitt\u00e4\u00e4. Oluen ja haarniskan yhdistelm\u00e4 vaikuttaa olevan havainnollinen ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 vaikka liikehdint\u00e4mme on k\u00f6mpel\u00f6\u00e4, kukaan ei kompastu matkan varrella kenkiins\u00e4. Ilmeisesti my\u00f6s matkavauhtia koskeva opastus tuli tarpeeseen ja meni perille: \u201dLiikumme hitaasti ja rauhallisesti. Tunnemme olevamme keveit\u00e4 kuin t\u00e4yteen puhalletut kyyhkyset. Min\u00e4 pid\u00e4n suosta sen takia, ett\u00e4 siell\u00e4 ei voi juosta. Jos pist\u00e4\u00e4 juoksuksi, vajoaa saman tien syvemm\u00e4lle kuin haluaisi.\u201d<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Ida-Virumaa\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Kriivojen<\/em><\/strong> kuninkaat<\/strong><\/h3>

Ensimm\u00e4isen tauon pid\u00e4mme tullessamme varsinaisen suon laidalle. Maasto on kirjavanaan karpaloita ja j\u00e4niksen papanoita. Tulemme vakuuttuneiksi siit\u00e4, ett\u00e4 karpalot ovat makoisammillaan talvipakkasen puraisemina, mutta oppaamme suosittelee meit\u00e4 pysyttelem\u00e4\u00e4n kohtuudessa. \u201dKev\u00e4isin karpalot tosiaan sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t v\u00e4hemm\u00e4n happoa ja enemm\u00e4n sokeria, mutta tyhj\u00e4\u00e4n vatsaan niit\u00e4 ei silti kannata sy\u00f6d\u00e4 liian paljon\u201d, h\u00e4n kertoo. \u201dJotkut tulevat siit\u00e4 huonovointiseksi.\u201d<\/p>

Ensimm\u00e4isen valloittamamme kriivan <\/em>laella n\u00e4emme viel\u00e4 enemm\u00e4n karpaloita, mutta toisenlaisessa muodossa: ne ovat jo ehtineet l\u00e4p\u00e4ist\u00e4 karhun ruoansulatuskanavan. El\u00e4inkunnan yhteisess\u00e4 k\u00e4ym\u00e4l\u00e4ss\u00e4 ovat poikenneet tarpeillaan my\u00f6s m\u00e4yr\u00e4 sek\u00e4 viel\u00e4 jokin petoel\u00e4in, kuten ulosteen sis\u00e4lt\u00e4mist\u00e4 karvoista p\u00e4\u00e4ttelemme. Mahdollisesti kyseess\u00e4 on ollut j\u00e4niksen iltapalakseen nauttinut susi. El\u00e4imet tekev\u00e4t mielell\u00e4\u00e4n tarpeensa juuri dyynien huipulle: t\u00e4ll\u00e4 tavoin ne osoittavat olevansa paikan is\u00e4nti\u00e4 ja merkitsev\u00e4t samalla oman reviirins\u00e4.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Tuulen tuomia muistoja j\u00e4\u00e4kaudelta<\/strong><\/h3>

Suolle palatessamme oppaamme esittelee meille vetisen maaston liikennes\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. \u201dSiin\u00e4 miss\u00e4 punainen valo velvoittaa tavallisessa liikenteess\u00e4 pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n ja vihre\u00e4 antaa luvan menn\u00e4, suolla on p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti niin, ett\u00e4 mit\u00e4 vihre\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja kirkkaampaa, sit\u00e4 vetisemp\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>

Koska Agusalun suoalue on kehittynyt my\u00f6hemmin kuin esimerkiksi l\u00e4heinen Selisoo, reitill\u00e4mme ei ole suolampia eik\u00e4 suonsilmi\u00e4. Sen sijaan kulkureitin varteen j\u00e4\u00e4 useita m\u00e4nnik\u00f6n peitt\u00e4mi\u00e4 kriivoja<\/em>, joita puolestaan ei ole Selisoon suolla. Komeimman kriivan <\/em>huipulla pid\u00e4mme pidemm\u00e4n tauon ja meille tehd\u00e4\u00e4n perusteellisesti selkoa n\u00e4iden kapeiden hiekkasel\u00e4nteiden syntyhistoriasta. Kriivat <\/em>n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4llisin puolin pitk\u00e4lti samankaltaisilta kuin vaikkapa Peipsij\u00e4rven rantavallit Alaj\u00f5ell\u00e4 ja Kauksissa<\/a>, mutta kymmenkunta vuotta sitten tehdyiss\u00e4 uusissa tutkimuksissa k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 It\u00e4-Virumaan Alutagusen kriivat<\/em> ovat Viron ainoita sis\u00e4maan hiekkadyynej\u00e4. \u201dT\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ole muodostuneet rannalla, vaan alun alkujaankin sis\u00e4maassa\u201d, oppaamme selvitt\u00e4\u00e4. Miten ne sitten syntyiv\u00e4t? Ne muotoutuivat viimeisimm\u00e4n j\u00e4\u00e4kauden loppuvaiheessa, kun j\u00e4\u00e4n alta paljastui hyyt\u00e4v\u00e4n kylm\u00e4 ja paljas er\u00e4maa, ja muodon niille antoi tuuli, joka kasasi maa-ainesta n\u00e4ytt\u00e4viksi harjanteiksi. Korkein kriiva <\/em>kohoaa 18 metrin korkeuteen suon pinnasta ja pisimm\u00e4ll\u00e4 on mittaa kokonaiset nelj\u00e4 kilometri\u00e4. Pienimm\u00e4t s\u00e4ilyneet muodostumat ovat vain parin metrin korkuisia. Kaikkiaan kriivoja <\/em>on yli 200.<\/p>

Jos tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 suoluonnon lumosta ei ehdi nauttia tarpeekseen yhden p\u00e4iv\u00e4n aikana, alueelle voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 my\u00f6s y\u00f6ksi. T\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten kannattaa etsi\u00e4 kartalta RMK:n eli Viron mets\u00e4hallituksen Seljandikun mets\u00e4k\u00e4mpp\u00e4. Niille, jotka liikkuvat suolla mieluummin kuivin jaloin ja pitkospuita pitkin, on Alutagusen kansallispuistossa tarjolla mets\u00e4hallituksen Selisoon ja Kotkan retkipolut. Molemmat ovat hyvi\u00e4 valintoja. Iisakun l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 sijaitsevan Kotkan retkipolun valttina ovat vaihtelevat maisemat: reitti kiertelee niin mets\u00e4isill\u00e4 suosaarilla kuin pitkill\u00e4 kriivoilla<\/em>. V\u00e4ike-Pungerjan kyl\u00e4st\u00e4 alkavan Selisoon retkipolun mieleenpainuvinta antia ovat salaper\u00e4iset suolammet.\u00a0<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Satavuotiaan arvokas lahja itselleen<\/strong><\/h3>

Yli 40 hehtaarin laajuinen Alutagusen kansallispuisto perustettiin niin It\u00e4-Viron soiden kuin my\u00f6s mets\u00e4- ja rannikkomaisemien ja perinnekulttuurin suojelua silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en. Uusi kansallispuisto oli Viron valtion arvokas lahja itselleen itsen\u00e4isyyden satavuotisjuhlien kunniaksi.<\/p>

\u201dAjatus Alutagusen kansallispuiston perustamisesta esitettiin ensimm\u00e4isen kerran jo sata vuotta sitten, 1920-luvun alussa, jolloin virolaisella luonnonsuojelijalla Gustav Vilbastella oli haaveena perustaa Alutaguseen koko vastik\u00e4\u00e4n itsen\u00e4istyneen Viron ensimm\u00e4inen kansallispuisto. Tuolloin se j\u00e4i valitettavasti ajatuksen asteelle. Mutta kun kansallispuisto sitten Viron valtion satavuotisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lopulta perustettiin, se oli upea lahja paitsi It\u00e4-Virumaalle, my\u00f6s koko Virolle\u201d, riemuitsi tuolloinen ymp\u00e4rist\u00f6ministeri Siim Kiisler.<\/p>

Alutagusen seutu tunnetaan Viron suurimpien havumetsien ja suoalueiden tyyssijana. Huikeiden soiden lis\u00e4ksi kansallispuiston kuuluvat my\u00f6s Viron pisin hiekkaranta ja ainutlaatuiset Smolnitsan dyynit Peipsij\u00e4rven pohjoisrannalla, Narvajoki juoluoineen ja rantaniittyineen Struugassa, yli 40 pikkuj\u00e4rvest\u00e4 muodostuva Kurtnan j\u00e4rvialue sek\u00e4 yksi Viron edustavimmista aarniometsist\u00e4 Porunissa.<\/p>

SIRLE SOMMER-KALDA<\/p>

\u201eP\u00f5hjarannik\u201d toimittaja<\/p>

*Artikkeli on valmistunut Euroopan aluekehitysrahaston tuella.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Alutaguse on Viron kansallispuistoista nuorin ja poikkeaa esimerkiksi l\u00e4hell\u00e4 sijaitsevista Lahemaasta ja Soomaasta siten, ett\u00e4 se muodostuu useammasta toisistaan erill\u00e4\u00e4n sijaitsevasta osasta. Kansallispuiston syd\u00e4men\u00e4 voi hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Agusalun suoaluetta, jolle ovat tunnusomaisia Viron ainoat mantereella sijaitsevat hiekkadyynit eli paikallisella murteella kriivat. Ne ovat samankaltaisia hiekkakinoksia, joita on totuttu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n aavikoilla ja autiomaissa. Alutagusen soiseen […]<\/p>\n","protected":false},"author":37,"featured_media":2007075,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"inline_featured_image":false,"footnotes":""},"categories":[227],"tags":[],"class_list":["post-2007027","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-inspiraatiota"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/idaviru.ee\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2007027","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/idaviru.ee\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/idaviru.ee\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/idaviru.ee\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/37"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/idaviru.ee\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2007027"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/idaviru.ee\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2007027\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/idaviru.ee\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2007075"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/idaviru.ee\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2007027"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/idaviru.ee\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2007027"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/idaviru.ee\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2007027"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}