Viron suurin maisemapuisto kiehtoo vuoden ympäri

 

 

 

JAGA

Share on facebook
Share on whatsapp
Share on email

Kirjoitan Toilan Orun puiston kauneutta ylistävän postituksen puiston kauneimmassa paikassa – Pühajõen ja meren kohdalla aikoinaan kohonneen linnan paikalla – tuntien sen viimeisen isännän Konstantin Pätsin hyväksyvän katseen. 

Viron ensimmäinen presidentti saapui takaisin Orun puistoon syntymäpäivänään 23. helmikuuta. Toilan kunnan tilaamana ja kuvanveistäjä Seaküla Simsonin (Sikakylän Simson) totisena ja pohtivana pronssiin valamana. Joitakin vuosia aiemmin satuin keskusteluiltaan, jossa hänen lapsenlapsensa Matti Päts muisteli yhdessä isoisän kanssa vietettyjä lapsuuden kesiä Orun linnassa.

Ilmestyi unessa

Jaloittelun muistojen poluille Matti Päts aloitti eräällä seikalla omasta elämästään, joka sai merkityksen vasta vuosia myöhemmin. Kun vanhemmat olivat vankeudessa ja Matti oli Venäjällä lastenkodissa, hän näki usein unta, jossa hän oli vihreillä rinteillä. Mikään ei kuitenkaan viitannut siihen, missä ne sijaitsivat.

Lastenkodin todellisuuteen herätessään hän oli aina äärettömän pettynyt ja unessa kangastunut jäi salaisuuden harson peittoon. Vuoteen 1956 saakka, jolloin Matti Päts tuli ylioppilaana täällä asuvan tuttavansa luokse kylään. ”Kävelimme yhdessä tänne, missä aikoinaan oli Orun linna. Ymmärsin, että ne, mitä olin unessa nähnyt, olivat linnaa ympäröiviä kumpuja. Se tarkoittaa, että lapselle linna ja sitä ympäröivä kauneus olivat jääneet niin syvälle sieluun, että ne ilmestyivät hänelle unessa”, hän muisteli.

Luontoäiti on ollut täällä kykyjensä suhteen hyvin tuhlaileva: Viron suurin maisemapuisto on suunniteltu muinaisille Pühajõen kartanon maille, missä korkeaa klinttiä leikkaa syvä muinaislaakso, jonka pohjalla mutkittelee Pühajõki koskineen.

Pääosa vierailijoista käy puistossa kesäkuukausina, mutta tänne kannattaa tulla kaikkina neljänä vuodenaikana.

Keväisin, kun kävelijää tervehtivät sinivuokot ja kiurunkannusten jättimäiset sinisen liilat läiskät nurmikenttien keskellä; kesällä, kun viestikapulan ottavat haltuunsa kurjenmiekat, ruusut ja huumaavan makeantuoksuiset lehmuksenkukat; syksyllä, kun kuvioihin asetetut tuhkapensasaidat saavat liekinpunaisen värin ja lehmuspuistotiellä voi kahlata paksun lehtimaton läpi; ja talvella, jolloin lumiset rinteet kutsuvat kelkkailijoita ja notkollaan olevat puut tekevät puistosta ikään kuin läpinäkyvän taikamaan.

Mahtavat luonnolliset edellytykset 

Värikkään historian omaava ja vaihtelevamaastoinen puisto tarjoaa yhtä lailla elämyksiä kuin loistoaikoinaan 1900-luvun alussa, jolloin Georg Kuphaldtin luoma puisto kehysti rikkaan venäläisen kauppiaan Grigori Jelissejevin perustamaa Orun linnaa, ja 1930-luvulla, jolloin siitä luotiin Viron tasavallan edustuspuisto. Itse linna on tosin tuhoutunut, mutta syy, miksi se rakennettiin, ei ole mihinkään kadonnut.

Historiantutkija Ott Sandrak on kertonut Toilassa kulttuurista kiinnostuneille kuulijoille, että Grigori Jelissejevin osalta kyse oli Venäjän valtion eräästä rikkaimmista yksityishenkilöistä, ja kun hän päätti rakentaa itselleen huvilan, niin sitä varten tehtiin ennen Venäjällä perusteellinen esitutkimus.

Koska Jelissejevilla oli jo villoja Nizzan rannikolla Välimeren rannikolla, hän ymmärsi nähdä paikan kauneuden. Ja luonnollisesti kauppias konsultoi myös arkkitehtien kanssa. Vaatimattomien virolaisten saattaa olla vaikea uskoa sitä, mutta asiantuntijat pitivät juuri Toilan Orun maastoa yhtenä jättiläismaan kauneimmista paikoista.

Paikalla on mahtavat luonnolliset edellytykset, mutta jotta ne voisivat täysin ilmetä, tarvitaan ihmisen huolehdintaa.

Puiston nykyinen haltija valtion metsätalouskeskus (Riigimetsa majandamise keskus, RMK) on viime vuosina nähnyt suurta vaivaa, jotta 74 hehtaarin laajuisessa puistossa olisi mukavampi liikkua ja puisto tarjoaisi enemmän silmäniloa: asfaltoinut ja päällystänyt polkuja, uudistanut siltoja ja portaita, laajentanut pysäköintialueita ja valaistusta, asentanut infotauluja ja viittoja. Tämän ansiosta vaikeuksitta pääsee puiston kätketyimpiinkin sopukoihin: runsaslajiseen arboretumiin, salaperäiseen luolaan, hopealähteen luolaan sekä lammille ja niihin vettä toimittavaan ruostelähteeseen.

Linnan aukiolla oleva uudelleen perustettu ruusutarha ilahduttaa satoine hurmaavine kukkijoineen. Lajikkeiden valinnassa on otettu huomioon se, mitä täällä aikoinaan kasvoi. Niinpä linnan puutarhaan on palannut historiallinen ruusulajike, joka on kehitetty Saksassa ja saanut nimensä Konstantin Pätsin mukaan. Se esittelee kermankeltaista kukinnan kauneutta veistoksen Kolme sulotarta luona.

Linnan puutarhan ohella toinen jaloittelijoiden suosikki on Nõiametsan (noitametsän) paviljonki, joka kutsutaan myös nimellä Pääsupesa (pääskynpesä). Siinä missä linnan aukio huolellisesti hoidettuine nurmineen, kukkapenkkeineen ja suihkukaivoineen on puiston edustavampi osa, Nõiamets on pimeämpi, villimpi ja salaperäisempi. 

Ensimmäinen Nõiametsan näköalapaviljonki rakennettiin Roman Koolmarin suunnitelman mukaan. Tunnetulle arkkitehdille omistettu kirja toteaa, että tämä lähes vaarallisesti törmän reunalle rakennettu paviljonki viittasi Pätsin oikukkuuteen ja kasvavaan vallanhimoon. Joka tapauksessa siitä tuli presidentin mielipaikka – hän piti täällä auringonnousun ja merinäkymän nauttimisesta kahvia maistellen.

Pätsin ”kahvimaja” räjäytettiin sota-aikana ja rakennettiin uudelleen 1990-luvulla vanhan pohjapiirroksen mukaan, mutta muodoltaan muutettuna ja rakenteeltaan kevyempänä. Henkeäsalpaavan näkymän se tarjoaa edelleenkin ja tätä paikkaa rakastavat kävelyllä olevien ohella myös avioliiton solmijat. 

Juhlatilaisuuksien järjestäjät alkavat todennäköisesti arvostaa paljon myös paviljonkia, jonka Toilan kunta suunnittelee rakentavansa uudelleen linnan entisen talvipuutarhan esikuvan mukaan. Kunta on jo rikastanut puistokulttuuria perustamalla musiikkipuistotien, jonka ansiosta tiettyinä kellonaikoina jalankulkijoiden korvissa soi 1930-luvun musiikki. 

Yli satatuhatta kulkijaa 

Puistoympäristön kehitys ei ole jäänyt huomaamatta kävijöiltä, joiden määrä kasvaa jatkuvasti. Sitä, miten monet silmäparit nauttivat Orun puiston kauneudesta, yritetään todeta laskureilla. Viime vuonna laskettiin sähköisesti 140.000 vierailua, mutta todellinen määrä saattaa valtion metsätalouskeskuksen mukaan yltää kahteensataantuhanteen.

Kaksi vuotta sitten kävi puistoa katsomassa USA:ssa asuva Jaroslav Jelissejev, joka hyväksyi sen, mitä isoisoisänsä muinaisilla mailla näki.

Ne, jotka haluavat perusteellisempaa tietoa siitä, miten Jelissejevit viettivät Orulla kesiään ja millaisia muutostöitä linnaan ja puistoon tehtiin silloin, kun venäläisen monimiljonäärin pöyhkeilevästä kesälinnasta tuli Viron presidentin kesäresidenssi, voivat tilata Orun puiston elämyskiertokäynnin. 

1930-luvun tyyliseen mekkoon ja hattuun pukeutunut Itä-Virumaan matkailukoordinoija Kadri Jalonen ja maakunnan tunnetuin opas Enn Käiss vievät kiinnostuneet kävelylle, jolla tulee olla valmiina moneen yllätykseen. Mainittakoon niistä kiinnostuksen herättämiseksi viimeinen. Kävely päättyy Nõiametsan paviljonkiin, jossa on hienosti katettu kahvipöytä kolmenlaisine pikkuleipineen, joiden reseptit ovat peräisin Pätsin ajoilta. Kaikki ne maistuvat kahvin oheen ihanilta ja herättävät tunteen, kuin olisi sattunut kylään presidentin luo. 

Presidentin vieraana voi luonnollisesti tuntea itsensä silloinkin, kun on kävelyllä omin päin ja mukana on naposteltavaa ja juotavaa. Eväsretkiliinan voi levittää joko puiston jättimäisille nurmikoille tai kiviseen Toilan rantaan, jossa istumismukavuudesta huolehtivat rantaan ajautuneet puunrungot. Jos omaa ruokaa ei viitsi järjestää, hädässä auttavat Rannasalong, Sadamaresto tai Toila spa-hotellista tilattu eväsretkikori.

Kerran vuodessa – 20. elokuuta – puistossa näkee kävelyllä olevia hattuineen. Orun puiston promenadi on toiminut Toilan kunnan edustustilaisuutena 23 kertaa ja sillä juhlistetaan Viron uudelleenitsenäistymispäivää. Silloin illalla linnan puutarhassa esiintyvät Viron parhaat artistit; päivällä sen sijaan tarjotaan kävelyllä oleville sopivia toimintoja, kuten esimerkiksi maalauksen ja valokuvauksen mestariluokka, runominuutit tai rusetin askartelu. Leppeänä elokuun iltana palavat kynttilät ohjaavat tietämme kotiin.

SIRLE SOMMER-KALDA