Ruotsin vallan aikana 1600-luvun lopulla Narvasta tuli parissa vuosikymmenessä yksi Pohjois-Euroopan lujimmin linnoitetuista kaupungeista. Kaupungin ympärille rakennettiin jättimäinen bastionijärjestelmään perustuva vallitus kivipenkereistä ja mullasta. Sen teräväkulmaisia ulkonemia kutsutaan bastioneiksi tai vallisarviksi. Linnoitustöihin osallistui 1 500-3 000 miestä, joista suurin osa oli suomalaisia sotilaita. Täällä, Ruotsin valtakunnan ulkorajalla, linnoittamiseen pantiin enemmän rahaa kuin Tallinnan, Pärnun ja Tarton bastionijärjestelmiin yhteensä.
Bastionien välille rakennettiin holvattuja käytäviä ja kasematteja, joiden kokonaispituus oli 1,5 kilometriä. Valoa niihin suodattui muurissa yhä paikka paikoin näkyvistä, tykeille ja pyssyille tehdyistä erisuuruisista ampuma-aukoista. Toivotamme kaikki bastioneista kiinnostuneet tervetulleiksi Victorian bastionin vierailukeskukseen!
Jyhkeät linnakkeet eivät kuitenkaan voineet estää Narvaa päätymästä Venäjän käsiin. Pietari Suuri hyökkäsi kaupunkiin elokuussa 1704 juuri täältä, Victorian ja Honorin mahtavien vallisarvien välistä. Kaupunkia oli tuolloin piiritetty jo kaksi kuukautta. Narvan kohtaloksi koitui joen läheisyys ja ajan puute, uusia puolustuslinjoja ei yksinkertaisesti ehditty rakentaa. Kaupunki valloitettiin muutaman tunnin kestäneellä rynnäköllä.
Jos haluat kiertää bastionit ulkopuolelta, jatka Honorin ja Victorian vallisarvien luota eteenpäin ja etsi jokirannasta Paxin bastioni, jota tunnetaan myös nimellä Wrangell. Fortuna löytyy Narvan linnan edestä, Triumph Pietarinaukiolta ja Gloria Vestervalli-kadun äärestä. Tuhoutuneen Faman bastionin lähellä on nyt suuri, Fama-niminen kauppakeskus muistuttamassa menneestä.
Bastionit ja kasematit ovat Narvan 1900-luvun karun historian hiljaisia todistajia. Toisen maailmansodan aikana maanalaiset käytävät tarjosivat suojaa pommi-iskuilta. Sodan kauheimmat hetket Narvassa koettiin maaliskuun seitsemännen ja kahdeksannen päivän vastaisina öinä 1944.
Tatjana oli tuolloin 11-vuotias tyttö. Hän ehti äitinsä ja mummonsa kanssa turvaan bastionien käytäviin ja muistelee:
”Lopulta pääsimme Pimeaian pommisuojaan. Ensimmäiseen kerrokseen saksalaiset olivat tehneet lavitsoja. Meidät ohjattiin alas rappusia. Laskeuduimme pilkkopimeässä, kunnes huomasimme heikkoa valoa. Öljytuikun ympärillä istui iäkkäitä naisia. Minun lisäkseni siellä ei ollut muita lapsia.
Äiti lähti hakemaan mummoa, minä jäin vieraiden keskelle ja nukahdin pian. Kun heräsin, näin kuinka äiti oli laittoi mummoa nukkumaan seinän viereen vieraiden kassien päälle. Tuona päivänä emme käyneet kertaakaan ulkona, lepäsimme kauhean yön jälkeen.
Saapui seuraavan päivän eli maaliskuun kahdeksannen aamu. Menimme ulos raittiiseen ilmaan, äiti otti vähän lunta, pesi kasvonsa ja käski minun tehdä samoin. Seurasin pelokkaasti äidin esimerkkiä ja huomasin, että lumella peseminen on oikeastaan mukavaa. Kasvot pyyhimme puhtaaksi äidin nenäliinaan.
Saksalaiset panivat ihmiset töihin. Katuja siivottiin, kuolleita kerättiin ja pommien aukkoja täytettiin kivillä. /…/
Kaksi viikkoa istuttiin Pimeaian alla … Sitten pakolaiset lähetettiin kuorma-autoilla Jõhviin /…/ Saman vuoden syksyllä palasimme takaisin Narvaan.
Kuulu suomalainen sissipäällikkö Tapani Löfving taisteli rohkeasti Venäjän ja Ruotsin välisessä suuressa Pohjan sodassa 1700-luvun alussa. Tapani syntyi jouluaattona 1689 Narvassa suomalaisen tykistökonstaapelin Mårten Löfvingin perheeseen ja ristittiin tapaninpäivänä 26. joulukuuta. Yhdeksän vuotta myöhemmin perhe muutti Narvasta Käkisalmeen eikä palannut sinne koskaan.
Tapanin elämästään tiedetään paljon, sillä hänen päiväkirjansa ovat säilyneet. Niiden pohjalta Kyösti Wilkuna kirjoitti 1900-luvun alussa menestysromaanin Tapani Löfvingin seikkailut. Tapani kertoo lapsuusvuosistaan näin: ”Ensimmäiset vuodet kuluivat leikeissä samanikäisten kanssa Narvan valleilla. Kun me eräänä päivänä olimme tapamme mukaan sotasilla, ja minä muutaman ovelan kujeen avulla olin houkutellut viholliseni ansaan, taputti eräs vanha vartiosotilas, joka hymyillen oli seurannut leikkiämme, minua olalle ja sanoi, ”Mitä tahansa sinusta, poika, tuleekin, niin varo vain ettet hirsipuussa päiviäsi päätä.” Myöhemmin johtuivat nuo vanhan sotilaan sanat usein mieleeni, kun kaulani oli vähällä joutua nuoran silmukkaan.”
Tapani Löfving on kuuluisin Narvassa syntynyt suomalainen.
