Raatihuone oli ennen toista maailmansotaa Narvan vanhankaupungin komeimpia rakennuksia. Se rakennettiin vaatimattomaan hollantilaiseen barokkityyliin lyypekkiläisen rakennusmestari Georg Teuffelin piirustusten mukaan 1660- ja 70-lukujen taitteessa. Hiukan aiemmin kaupungissa oli riehunut tulipalo, ja puurakennusten rakentaminen oli kielletty.
Rakennuksen julkisivussa herättävät huomiota korkea kivijalka ja mahtava katto sekä ulkoseinän tasoon tehdyt korkeat ikkunat. Raatihuoneen hienoimpia yksityiskohtia ovat komea portaali ja Narvan vanhallekaupungille tyypilliset kaksipuoliset portaat. Portaalin kolme naishahmoa symboloivat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, kaupunginjohdon lisäksi raatihuoneessa piti nimittäin majaansa myös tuomioistuin. Portaalin keskellä on kala-, miekka- ja kuula-aiheilla koristeltu kaupungin vaakuna.
Raatihuone vaurioitui pahoin maaliskuun 1944 pommituksissa. Se kuuluu Narvan harvoihin sodan jälkeen uudelleen rakennettuihin historiallisiin rakennuksiin. Raatihuone rekonstruoitiin 1960-luvun puolivälissä, jonka jälkeen se oli käytössä pioneerien palatsina eli neuvostoaikaisena kulttuurikeskuksena. 1990-luvun alussa rakennus jäi tyhjilleen. Nyt, perusteellisen kunnostuksen jälkeen, raatihuone palvelee jälleen kaupungin edustustiloina ja valtuuston kokoontumispaikkana.
Raatihuoneen ihailijoilla on tapana kysyä, mitä alkuperäistä rakennuksesta on jäänyt jäljelle. Oikea vastaus on, että seinät, pala porraskaidetta ja kellariholvit. Myös seinämaalin punertava sävy on alkuperäinen.
Narvan raatihuoneessa on kaksi erityisen kiinnostavaa yksityiskohtaa. Toinen niistä on upea barokkityylinen torni ja toinen seinässä soliseva suihkulähde.
Seuraava tarina liittyy raatihuoneen tornin kattohaikaraa muistuttavaan tuuliviiriin:
Joskus menneinä aikoina novgorodilaiset olivat aikeissa hyökätä kaupunkiin. Vartiomiehet olivat kuitenkin nauttineet edellisenä iltana useamman kuin yhden oluen ja nukkuivat sikeästi. Kaupungin ympärillä pesineet haikarat huomasivat Narvaa uhkaavan vaaran ja herättivät vartijoiden lisäksi kaikki kaupungin asukkaat. Novgorodilaisten hyökkäys torjuttiin. Sen jälkeen haikara asetettiin raatihuoneen torniin nimenomaan valppauden symboliksi. Haikara seisoo pallon päällä, ja jos lintu väsyy ja nukahtaa, pallo alkaa vieriä. Näin vartija pysyy aina hereillä. Narvan tietovisojen yhtenä ykköskysymyksenä pysyneekin ajasta ikuisuuteen: kuka tai mikä on Raatihuoneen tornin huipulla? Nyt tiedät vastauksen.
Kun raatihuoneen peruskorjausta alettiin parikymmentä vuotta sitten taas aktiivisemmin suunnitella, seinän suihkulähde haluttiin poistaa, koska alkuperäisessä 1600-luvun rakennuksessa sitä ei ollut. Suihkulähde oli rakennettu vasta kaupungin vesilaitoksen perustamisen yhteydessä 1800-luvun lopulla. Kaupungin vesisäiliö, jonne vesi pumpattiin Narva-joesta, sijaitsi tuolloin raatihuoneen korkean katon alla.
Nykynarvalaisille kaupungin suihkulähteet ovat erittäin tärkeitä ja rakkaita. Kaupunkilaiset riemuitsivat, kun eräänä kauniina kevätpäivänä paikallisen mestarin valmistama ihkauusi leijonan pää alkoi jälleen pulputa vettä.
1600-luvulla, kun luterilaisuus alkoi saada jalansijaa Virossa ja myös Narvassa, noitaoikeudenkäynnit olivat yleisiä. Narvan kuuluisin noita oli suomalaista syntyperää oleva Brigitta, jonka kuolemantuomio julistettiin juuri raatihuoneen portailta. Brigitta poltettiin roviolla 5. toukokuuta 1615 Raatihuoneentorilla.
Syytteen nosti kaupungin asukas Johan Vatson, joka uskoi kahden tyttärensä kuolleen noituuden seurauksena. Lasten parantamiseen Brigitta oli käyttänyt Kristuksen verta, Neitsyt Marian rintamaitoa ja vettä.
Aikaisemmilla kerroilla Brigitta oli selvinnyt noitakokeesta. Sen tarkistamiseksi, oliko hän noita vai ei, Brigitta heitettiin kuohuvaan koskeen, mutta hän pelastautui rannalle uimalla.
