Ruotsin leijona ja Narvan taistelu - Ida-Virumaa

Narva

Ruotsin leijona ja Narvan taistelu

Ruotsin leijona on Narvan taistelun muistomerkki, mutta ei ensimmäinen laatuaan. Härmamäelle, suuren Pohjan sodan aikaiselle taistelukentälle, pystytettiin jo vuonna 1936 leijonapatsas, jota kutsuttiin tuolloin hellitellen Ruotsin hauveliksi. Tuolla paikalla, Tallinnaan vievän tien vasemmalla puolella on nykyisin Circle K -huoltoasema, mutta eräänä marraskuisena päivänä vuonna 1700 siellä kohtasivat räntä- ja lumimyrskyssä Ruotsin 18-vuotiaan kuninkaan Kaarle XII:n ja Venäjän 28-vuotiaan tsaari Pietari Suuren joukot. Pietari Suuri päätti kuitenkin vetää joukkonsa kaupungin liepeiltä tajutessaan, ettei niillä olisi rahkeita voittoon.

Ruotsin leijona symboloi Kaarle XII:n voittoa Pietari Suuresta, ja Narvan taistelua pidetään edelleen yhtenä Ruotsin historian suurimmista sotilaallisista voitoista. Ensimmäisen muistomerkin paljastukseen osallistui nykyisen kuninkaan isä, prinssi Kustaa Adolf, sittemmin kuningas Kustaa VI Adolf. Seremonia oli aikanaan suuri tapahtuma, joka houkutti paikalle pari tuhatta katsojaa. Valitettavasti historia ei kohdellut leijonaa lempeästi vaan se tuhoutui toisessa maailmansodassa.

Ruotsi ei saanut nauttia pitkään Narvan taistelun menestyksestä, sillä jo vuonna 1704 Pietari Suuri onnistui valtaamaan Narvan. Narva pysyi osana Venäjän keisarikuntaa vuoden 1917 lokakuun vallankumoukseen ja Viron valtion syntyyn asti.

Nykyinen muistomerkki paljastettiin vuonna 2000, Narvan taistelun 300-vuotispäivänä. Paikka korkealla jokitörmällä valittiin kauniin näköalan vuoksi. Kysymykseen, ovatko narvalaiset ottaneet omakseen leijonan, jonka häntä huiskii kohti Venäjää, on vain yksi vastaus: kyllä ovat. Yhdetkään narvalaishäät eivät ole täydelliset, ellei leijona pääse kuviin mukaan.

Kaarle XII:sta, Pietari Suuresta ja Narvan taistelusta kerrotaan lukuisia legendoja. Ensimmäisen leijonamonumentin perustustöiden aikana taistelukentältä löydettiin niin paljon tinaluoteja, että tinan hinta Narvassa laski, koska tinasepät alkoivat käyttää ilmaiseksi saatua materiaalia. Kaarle XII taas sanotaan kadottaneen saappaansa sotaretkellä.

Pietari Suuri on nykyistenkin narvalaisten sankari. Kuvaukset Narvan valloituksesta vuonna 1704 loivat perustan Pietari Suuren kultille. Venäläinen runoilija Aleksandr Pushkin kirjoitti tapahtumista yli 125 vuotta myöhemmin näin: “Narvassa alkoi ryöstely. Sotilaat pieksivät kaduilla kaikkia vastaan tulevia eivätkä totelleet esimiehiään, jotka käskivät säälimään ihmisiä. Pietari syöksyi heidän keskelleen paljastettu miekka kädessään ja löi kaksi niskoittelijaa kuoliaaksi. Sen jälkeen hän nousi hevosensa selkään, laukkasi pitkin Narvan katuja ja uhkaavasti käskien vaati lopettamaan tappamisen ja ryöstelyn, asetti vartioita kaikkialle // ja saapui raatihuoneelle, joka oli täynnä täriseviä kaupunkilaisia. Nähdessään heidän joukossaan (ruotsalaisen komentajan) Hornin, Pietari antoi tälle tulistuneen korvatillikan ja sanoi vihaisesti: “Etkö juuri sinä ole syyllinen tähän? Sinulla ei ollut mitään toivoa saada apua eikä keinoja pelastaa kaupunkia, joten etkö olisi voinut nostaa valkoista lippua ajat sitten?” Sitten hän jatkoi näyttäen verenpunaista miekkaansa. “Katso”, hän sanoi, “tämä ei ole ruotsalaista, vaan venäläistä verta. Löin kuoliaaksi omiani /hillitäkseni/ sotilaitani, jotka sinun jääräpäisyytesi raivostutti.”

Lisättäköön, että vallattujen alueiden ryöstely ei ollut mitään ennennäkemätöntä Kaarlen ja Pietarin aikana, se oli osa sodankäyntiä.

Narvan taisteluun osallistuneista Ruotsin armeijan sotilaista noin kolmannes oli suomalaisia. Legendan mukaan ruotsalaisjoukkojen tarpomista kohti Narvaa marraskuussa 1700 tahditti marssi, joka tunnetaan vieläkin Narvan marssina. Nykyään tätä mollisointuista surumarssia soitetaan Suomessa, Ruotsissa ja Virossa valtionjohtajien ja korkea-arvoisten sotilaiden hautajaisissa. Virossa ja Suomessa sanoituksia ei käytetä, kun taas Ruotsissa esitetään myös lauluosa.

Hetken haave haipuos haivu,
mielen myrsky tyyneksi taivu,
aatos muistojen yöhön vaivu,
varjojen virttä nyt laulamme.
Kerran te nousitte sankari-innoin
kaikkenne annoitte kallehin hinnoin,
uhrinne muistamme polttavin rinnoin,
siunattu olkohon muistonne! (https://fi.wikipedia.org/wiki/Narvan_marssi)

Runosta tunnetaan myös seuraava suomennos (suom. Martti Hela):
Muistot, aika häipyvä, heitä!
Hetken riemut kalpeat peitä!
Yöhyt synkeä kattaa meitä,
varjot laulumme kuulkoot vaan!
Muisto mennehen aijan loiton,
tunnon syttäjä, kiihde voiton!
Vieras harmaja aikain koiton
kanna nyt kanssamme murhe maan. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Narvan_marssi)

Jaa