Tältä näköalatasanteelta näkee kaksi linnoitusta täsmälleen samasta kulmasta kuin Viron viiden kruunun setelissä. Kruunua käytettiin Virossa virallisena valuuttana vuosina 1992–2010, euro otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2011. Setelissä Narvan linna ja Iivananlinna Ivangorodin puolella esitetään sellaisina kuin ne olivat ennen toista maailmansotaa. Tarkkaan katsomalla huomaa, että Hermannin tornin huippu näyttää erilaiselta kuin nykyään, samoin sen, että taustalla häämöttävät vanhankaupungin kirkkojen tornit. Nekin tuhoutuivat toisessa maailmansodassa.
Ivangorodin kaupunki ja koko joen itäpuolinen alue kuuluivat Viroon vuosina 1918-1940. Se selittää, miksi virolaiseen seteliin painettiin nykyään Venäjään kuuluva linnoitus. Painokuvassa Ivangorodin yllä on synkkiä pilviä. Huhutaan, että Venäjän ulkoministeriö olisi lähettänyt asiasta nootin Viron ulkoministeriölle ja vaatinut selitystä sille, miksi huonon sään kuvataan tulevan idästä.
Aiemmin narvalaiset tenttasivat turisteilta, että mistä tietää Narvan olevan rikkaampi kaupunki kuin Tallinna tai Tartto? Vastaushan oli tietysti, että Tallinna ja Toompean linna ovat yhden kruunun setelissä, Tartto ja yliopisto kahden kruunun setelissä mutta maisema Narvasta viiden kruunun setelissä.
Setelin kääntöpuolelle on painettu Narvassa syntynyt shakin suurmestari Paul Keres.
Paul Kereksen muistoa vaalitaan Narvassa laajasti: suurmestarille on omistettu muistomerkki, katu, aukio ja kokonainen kaupunginosa. Kansa on valinnut Paul Kereksen 1900-luvun sadan kuuluisimman ja vaikutusvaltaisimman virolaisen joukkoon. Shakin historiassa hänet tunnetaan ikuisena kakkosena, joka ei koskaan tullut maailmanmestariksi vaikka oli vuosikymmeniä haastajana loppuottelussa.
Paul Kereksen vanhemmat olivat käsityöläisiä ja saapuivat Pärnusta Narvaan ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tuleva shakinpelaaja syntyi Narvassa 7. tammikuuta 1916. Perhe asui Narvassa, kunnes poika täytti kuusi vuotta. Isänsä pelaamista seuraillut pikku Paul innostui shakista äidin mielestä liikaakin. Hän pelkäsi, että pojalle kehittyisi pelihimo, ja heitti nappulat monta kertaa uuniin tai piilotti ne kellariin. Shakki-innostukseen oli toinenkin syy. Neljävuotiaana Paul putosi kelkasta, pojan käsi kipsattiin mutta se jäi vioittuneeksi lopuksi ikää.
Vuonna 1922 perhe muutti takaisin Pärnuun, jossa Paul päätti lukion, harrasti menestyksekkäästi kirjeshakkia, opiskeli matematiikkaa Tarton yliopistossa ja valmistui sieltä toisen maailmansodan lopussa. Hän sai suurmestarin, shakin kansainvälisen arvonimen, jo vuonna 1937 vain 21-vuotiaana.
Paul Keres vieraili Narvassa seuraavan kerran vuoden 1939 alussa, jolloin hän pelasi shakkisimultaania 64 pöydässä. Kuusi narvalaista onnistui päihittämään suurmestarin.
Toisen maailmansodan jälkeen Paul Keres pelasi Neuvostoliiton lipun alla. Hän oli Neuvostoliiton kolminkertainen shakkimestari ja kuului usein shakkiolympialaiset voittaneeseen joukkueeseen. Neuvostoliitto myönsi hänelle ansioituneen mestariurheilijan kunnianimen 1948. Keres kirjoitti shakkioppikirjoja, asui Tallinnassa ja kuoli vuonna 1975 Helsingissä paluumatkallaan Kanadasta Viroon.
Vuodesta 1651 alkaen Narva oli puoli vuosisataa Ruotsin Inkerin pääkaupunki, siellä asui myös Inkerinmaan kuvernööri. Inkerinmaa ulottui nykyisen Pietarin taakse Laatokalle asti ja siihen kuului myös eteläisin osa Karjalaa. Alueella asui sekä alkuperäisväestöä inkerikkoja että 1600-luvulla Suomesta muuttaneita inkerinsuomalaisia eli inkeriläisiä. Narvassa asuu vielä tänäkin päivänä ihmisiä, jotka pitävät itseään ylpeästi inkeriläisinä, vaikka puhuisivat venäjää. Tänne näköalatasanteelle näkyvässä Aleksanterin kirkossa pidettiin vielä hiljakkoin suomenkielisiä jumalanpalveluksia. 1880-luvulla rakennettu kirkko on Viron suurin luterilainen kirkko. Lyhyen kävelymatkan päässä rautatieasemaa vastapäätä on Inkeri-talo, joka koordinoi suomalais-ugrilaista heimotoimintaa Narvassa.
Vielä 1920- ja 30-luvuilla Inkerinmaan länsiosa kuului Viroon. Lähialueen kylissä asui 2000 inkerinsuomalaista ja inkerikkoa, jotka myivät kesäisin maitoa, kermaa ja juustoa Narva-Jõesuun lomakaupungin torilla. Narvan merkitystä inkeriläisille kuvaa sekin, että juuri täällä järjestettiin vuonna 1921 inkerinsuomalaisten ensimmäinen laulujuhla Virossa.
Toisen maailmansodan aikana inkerikot ja inkerinsuomalaiset joutuivat lähtemään kylistään eikä heitä päästetty kotiseuduilleen myöhemminkään. Kyliin asutettiin venäläisiä. Monet inkeriläiset pyrkivät Viroon, ja heillä on edelleen yhdistystoimintaa Tallinnassa, Tartossa, Pärnussa ja myös Narvassa.
