Narvan vanhakaupunki syntyi vuoden 1659 suurpalon jälkeen. Tulipalon jälkeen vanhojen keskiaikaisten rakennusten tilalle ja osittain ilmeisesti niiden perustuksille ja säilyneitä osia käyttäen rakennettiin sen ajan muodin mukaisia barokkitaloja. Tuona aikana Narva oli osa Suurvalta-Ruotsia ja vuonna 1640 Ruotsin kuningaskunnan johto pohti Narvan valitsemista Ruotsin toiseksi pääkaupungiksi niin, että hallitsija asuisi joka 4. vuoden Narvassa. Idean takana oli Ruotsia silloin käytännössä johtanut valtakunnankansleri Axel Oxenstierna.

Muuten vuonna 1942 eli Viron saksalaismiehityksen aikana saksalaismielinen Viron johtaja Hjalmar Mäe esitteli, että tulevaisuudessa Viron pääkaupunki voisi olla Narva.

Toisen maailmansodan taistelut ja aivan erityisesti Neuvostoliiton pommitukset maaliskuussa 1944 aiheuttivat kaupungissa, aivan erityisesti Vanhassakaupungissa, suuria tuhoja. Samaan tapaan kuin esimerkiksi Pärnussa ja Tartossa tuhoja kärsineet rakennukset saivat seistä raunioina ilman mitään toimenpiteitä noin 10 vuotta. 1950-luvun alkupuolella yllättäen – oli tehty suunnitelmia useiden vaurioituneiden arvorakennusten korjaamisesta – ne hajotettiin maan tasalle. 1950-luvun lopulla myös Narvan vanhaankaupunkiin alettiin rakentaa harmaatiilisiä taloja (ns. hruštšovkia).

Vain muutama vanha rakennus on tallella barokkikaudelta, esimerkiksi Raatihuone, Börssihuoneen kellarit ja 2–3 muuta taloa. Kaiken kaikkiaan ennen sotaa rakennettuja rakennuksia (tai niiden osia) seisoo nykyisin kunnostettuna Vanhassakaupungissa asiantuntijoiden mukaan yhteensä 19 kpl.

Narvan vanhankaupungin kunnostus jatkuu pikkuhiljaa ja esim. Raatihuoneentorilla olleen Vaakahuoneen uudelleenrakentamista on suunniteltu ja vanhan kauniin apteekkitalon ääriviivat ilmeisesti piirrettään sen paikalla nyt seisovan hruštšovkan ulkoseinille.