Itä-Virumaa on helteiden aikaan yksi Viron onnekkaimmista seuduista, sillä eri puolilta maakuntaa löytyy lukuisia upeita uimapaikkoja – mm. Pohjolan Rivieraksi nimitetty merenranta sekä Euroopan neljänneksi suurin järvi. Viime vuosina töitä on tehty paljon sen eteen, että auringonpalvojilla olisi mahdollisimman mukavat olot kesänviettoon. Paikallisen Põhjarannik-sanomalehden toimittajat katsastivat heinäkuun alussa maakunnan kuumimmat rannat.
Artikkelin vironkielinen alkuperäisteksti (ilmestyi 10.7.2021) on luettavissa vain Põhjaranniku-lehden tilaajien toimesta osoitteessa https://bit.ly/3i0Kzqo)
Kohtla-Järven kaupungin lähellä, Ontikan ja Sakan kartanoiden tuntumassa sijaitsee uimaranta, jonka nimi on lyhyt ja ytimekäs Aa. Vaikka bussit eivät ole pysähtyneet täällä enää vuosiin eikä rantaa ole varustettu lomailijoiden mieleisin mukavuuksin, kokoontuu veden ääreen arkisinkin paljon auringonpalvojia.
Aan rannan lähelle on syntynyt kuin luonnostaan epävirallinen sorapintainen parkkipaikka, joka oli käyntimme hetkellä täynnä autoja. Osat ryömivät maastureillaan puiden siimekseen varjoon, toiset taas etsivät metsäteitä ja -polkuja vielä lähemmäs veden ääreen päästäkseen. Ennen rantaan ajo oli kiellettyä, nyt kukaan ei estä yrittämästä.
Rantaniityn nurmi on leikkaamatta, auringonpalvojat ja vesipedot ovatkin tallanneet maastoon omat polkunsa. Menneistä loistokkaammista ajoista muistuttavat vain entisen wc:n ja rantakahvilan lähes täysin lahonneet puuseinät.
Rantaa itsessään ei säännöllisesti huolleta, mutta hiekalla tai pensaissa ei näy roskia. ”Kyllä täällä roskaamistakin tapahtuu, mutta minä ja kaltaiseni hyväntekijät tulemme aina paikalle tyhjien muovipussien kera ja keräämme pois vietäväksi sen, mitä “hajamielisemmät” ovat jälkeensä tänne unohtaneet”, kertoo Kohtla-Järveltä rannalle lekottelemaan tullut Riina.
Muutama vuosi sitten Lüganusen kunta solmi omistamaansa ranta-aluetta koskevan huoltosopimuksen erään yhtiön kanssa, joka olikin aluksi aktiivinen – leikkasi puita ja pensaita merinäköalaa peittämästä, ja kunnosti teitäkin jonkin verran. Myöhemmin rutiinit ja hoito ovat alkaneet luisua sormien välistä, koska kunta ei ole erityisemmin ollut kiinnostunut rannan kehitysajatuksista kuten sähkö- ja vesijohtoverkon vetämisestä. Raha ei riitä investointeihin.
Tällä kesäkaudella Aan ranta onkin lähinnä luonnonvarainen sopukka, sellaisenaankin paikallisten suosima.
