Onpa täällä rauhallista, muistan ajatelleeni astuttuani Fama-kauppakeskuksen edessä bussista. Myöhemmin minulle valkeni, että kauppakeskuksen alue taisi olla koko kaupungin vilkkain. Oli alkusyksy ja olin juuri saapunut ensimmäistä kertaa elämässäni Narvaan. Aioin viipyä kaupungissa muutaman päivän ja tutustua paikkoihin tavallisena suomalaisturistina, jonka venäjän osaaminen on tasolla nolla. Narva oli kiinnostanut jo pidempään, joskin myönnän, että ennakkoluulojakin oli.
Fama-keskukselta jatkoin reppu selässä Lidlin editse uuteen, viimeistelyvaiheessa olevaan liikenneympyrään ja siitä edelleen A. Pushkinin -kadulle. Kaksi asiaa kiinnitti huomioni: vasemmalla Viron ja Venäjän välinen raja-asema portteineen ja edessäni shakkia pelaava patsas. Pian selvisi, että shakkipatsas kuvasi kaupungin suurta shakkimestaria Paul Keresiä, jonka koti oli aikoinaan ollut näillä nurkilla. Jossain vaiheessa historiaa koko kotitalolta lähtevä poikkikatu oli nimetty shakin suurmestarin mukaan.
Jos Narvasta voidaan tunnistaa kaupungin pääkatu, se lienee juuri runoilija Pushkinin nimeä kantava bulevardi leveine jalankulkuväylineen ja kauniine istutuksineen. Siinä missä Keresin patsas päivysti kadun toisessa päässä, Pushkin oli sijoitettu toiseen.
Jatkoin kävelyäni kadun päässä sijaitsevaan majapaikkaani Narva Hotelliin. Hotellin ravintola näytti kantavan nimeä M.Chagall, mikä aiheutti pientä googlailua koskien Marc Chagallin suhdetta Narvaan. Kovin vankkaa yhteyttä ei löytynyt, mutta joka tapauksessa olin puolen tunnin aikana törmännyt jo virolaiseen shakkimestariin, venäläiseen runoilijaan ja ranskalaiseen taidemaalariin. Ei huono alku!
Hotellin vastaanotossa oli ystävällinen herra, jonka kanssa asioin viroksi. Ei tainnut olla kummankaan äidinkieli, mutta hyvin pärjäsimme. Muutenkin Narva Hotell jätti itsestään mukavan vaikutelman: siistit ja isot huoneet, ei luksustasoa, mutta toimivaa ja turvallista. Illalla ilahdutti erityisesti mainittu hotellin ravintola, jossa päätin tutustua Narvaan kaupungin legendaarisimman herkun eli nahkiaisannoksen muodossa. Tiesin, että tuota ympyräsuista luikeroa on pyydetty Narvajoesta esihistoriallisista ajoista lähtien ja sen valmistaminen on noilla seuduilla pitkälle jalostunut ruokataiteen laji ja ylpeyden aihe. Annos oli paitsi eksoottinen, myös erinomaisen maistuva ja täyttävä. Eikä muuten aamupalakaan – jolla ei sentään tarjoiltu nahkiaista – myöhemmin samassa paikassa jättänyt toivomisen varaa, päinvastoin.
Majoituttuani halusin ulos ja joen rantaan, koska tiesin, että lähes hotellin takana oli valtakuntien raja. Sanoivat vielä komeasti Euroopan alkavan täältä. Ja sain mitä halusin! Ihan ensimmäisenä saavuin Ruotsin leijonan patsaalle ja sen luota katselin kertakaikkisen hämmentävää näkyä: kaksi vanhaa linnaa toisiaan vasten, välissä vuolas virta ja sen yllä hiljainen silta. Viron ja Venäjän liput kohoamassa linnojen vastakkaisilta muureilta. Hetken näkyä pällisteltyäni huomioni kiinnittyi alhaalla avautuvaan tyylikkääseen rantapromenadiin, joka kutsui kävelemään. Minähän kävelin. Kävelin, katselin ja yritin koota ajatuksiani. Promenadin toisessa päässä kapusin ylös joen törmälle ja löysin itseni hienosta puutarhasta. Pimeaed, luki jossain kyltissä.
Jälkikäteen olen pohtinut, että Narva puraisi minua tavalla, johon en ollut varautunut. Ensinnäkin kaupungin hiljaisuus ja rauha hämmensi. Kaikkialla on vähän turhankin verkkaista, huomasin ajattelevani, mutta toisaalta tunnelma antoi hyvin tilaa ajattelulle. Jos jollakulla suomalaisella on edelleen käsitys Narvasta levottomana ja vaarallisena paikkana, kannattaa käydä paikan päällä korjaamassa tuo ennakkoluulo.
Toiseksi minua hämmensi se, että kaupungista ei oikein löydy ydinkeskustaa. Vanha, barokkityylinen Narva raatihuoneineen, toreineen ja kirkkoineen pommitettiin keväällä 1944 eikä sitä koskaan rakennettu entiseen loistoonsa. Mielessä kävi, että olisi ehkä kannattanut, mutta neuvostomiehityksen vuosina päädyttiin ensin lanaamaan pommitetut rauniot sileäksi ja sitten rakentamaan 50-luvun hruštšovka-kerrostaloja tilalle. Raatihuoneentori on edelleen ikään kuin keskusta, mutta toisaalta ei kuitenkaan. Tavallaan keskusta voisi olla Peetri platsilla eli Pietarinaukiolla, mutta siinä taas on lähinnä parkkipaikka ja raja-asema hiljaisine jonoineen. Huomasin myös ajattelevani, että tämä keskustan sirpaleisuus jotenkin kiehtoo historian harrastajaa: rajakaupunkia on runneltu niin, että se edelleen ja aina vain hakee vähän muotoaan ja perimmäistä olemustaan.
Parasta palvelua Virossa olen saanut juuri Narvassa.
Kolmanneksi Narva avautui minulle monien yksittäisten helmien kautta. Kunnostettu raatihuone oli helmistä ilmeisin, samoin sen vieressä oleva, entistä pörssihuonetta julkisivullaan imitoiva yliopiston rakennus. Sympaattisimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin raatihuoneen lähellä oleva pitsipuuhuvila ja sen sisälle kauniisti rakennettu Valge Kõrvits -ravintola. Paikassa ilahdutti paitsi kodikas sisustus, myös yllättävä ruokalista. Tuntui erikoiselta syödä huipputason ramen-keittoa mitä viehättävimmässä narvalaisessa puuhuvilassa. Palvelu oli lämmintä ja sujuvaa. Muutamille tutuilleni olenkin sanonut, että parasta palvelua Virossa olen saanut juuri Narvassa.
Muitakin helmiä Narvan ensivisiitti tarjosi. Juoksun harrastajana mainitsen vielä aamulenkkikohteeni: kaupungin laidalla sijaitsee Äkkekülan ulkoilualue, johon päädyin karttasovelluksen avulla ja josta löysin erinomaiset juoksupolut. Samalla tulin juosseeksi halki suurten, betonisten kerrostaloalueiden, joita muuten Narvassa riittää, ja joiden keskellä koin jotain samaa kuin muutamilla lenkeillä entisen Itä-Berliinin tietyillä väylillä. Lukija kuvitelkoon loput.
Minulle Narvan viehätys perustuu ristiriitoihin, rosoihin ja historian nyrjäyttämiin yksityiskohtiin. Se on eri aikojen ja maailmojen kerroksilla hiukan sattumanvaraisesti yhteen ladottu kokonaisuus, jossa mitä vain voi olla missä vain. Esimerkiksi valtavan komea ortodoksikatedraali voi sijaita käsittämättömän epäesteettisellä paikalla neuvostoaikaisen tehdasrumiluksen ja junaradan välissä. Narva on erikoinen kokonaisuus, josta jokainen valokuvauksen, historian ja elämän ihmeellisyyksien harrastaja inspiroituu. Itse olen palannut kaupunkiin useita kertoja ensivisiittini jälkeen. Olen tutustunut narvalaisiin, tutkinut paikkoja, kuvannut ja kirjoittanut. Kaupunki jatkaa antamistaan. Ehkä sillä on annettavaa myös sinulle?
Heikki Nenonen
PS. Tutustu myös Narvan historialliseen keskustan kävelykierrokseen, joka esittelee suomeksi kymmenen kiinnostavaa kohdetta. Jokaisessa paikassa kerrotaan myös, miten paikka liittyy Suomeen ja suomalaisiin. Parhaiten kierros onnistuu paikan päällä, mutta on mahdollista tehdä myös virtuaalisesti. Kohteiden esittelytekstit on kirjoittanut Narvassa asuva historioitsija Katri Raik.
