Vaikka hiekkaranta, dyynit ja mäntymetsä luovatkin lomailijalle ihanteelliset olosuhteet kesästä nauttimiseen, Peipsi-järven pohjoisranta löydettiin kesänviettoalueena suhteellisen hiljattain. Enää sitä ei voi lomailijoiden otteesta pelastaa, eikä tarvitsekaan.
On olemassa meri- ja järvi-ihmisiä. Peipsi-järven rannan pitäisi sopia kummallekin leirille. Ensinnäkin pehmeä hiekka ja rantamännyt luovat tunteen siitä, että oletkin meren rannalla. Toiseksi vastarantaa ei ole näkyvissä. Erityisen hienoa asiassa on se, että Peipsi-järven vesi on kesällä todella lämmintä, joskus jopa 26-asteista. Loivasti syvenevä pohja nostaa Peipsin rannan osakkaiden arvoa niiden perheiden silmissä, joissa on pieniä lapsia.
Laulava aarre
Jotta Peipsin rannoista tunnetuin – Kauksin ranta – vastaisi nykyajan lomailijan odotuksia, on kunta rakentanut sinne promenadin dyyneillä kulkevine lautateineen, rantaan johtavine portaineen ja näköalatasanteineen. Urheilun ystäviä odottavat lentopallokentät, lapsia taas keinut ja kiipeilyala. Rantasalongin valmistuessa rantaan saadaan myös kunnolliset käymälät ja suihkutilat sekä lisää ruokapaikkoja.
Paikalliset ovat huomanneet, että rannan kehittämisen ansiosta siellä ei käydä enää vain uimassa ja ottamassa aurinkoa. Ennen dyynien päällä ei voinut liikkua, mutta nyt on oikein mukavaa kävellä lautateillä tai istua näköalatasanteella nauttimassa mahtavista näkymistä. Siksi tänne tullaan myös yksinkertaisesti kävelemään, istumaan ja keinumaan.
Kauksin virallisesta rannasta hieman etäämpänä on valtion metsätalouskeskuksen (riigimetsa majandamise keskus, RMK) rakentama telttailualue. Äskettäin siellä uusittiin Kauksin dyynien suojaksi rakennetut portaat ja näköalatasanne, ja näin tämäkin suosittu lepopaikka on saanut raikkaampaa ilmettä.
Hiekkaranta kiemurtelee yhtenäisenä ketjuna Kauksista Vasknarvaan. Kauksissa ja Kurulla kannattaa pitää korvat höröllä, sillä sikäläistä rantahiekkaa kutsutaan laulavaksi hiekaksi.
Kurun kylän asukas Anne-Ly Feršel, ammatiltaan ympäristökoulutuksen asiantuntija, kertoo tähän syynä olevan hiekan sisältävän piikiven, joka viheltää ja rapisee, kun sillä liikutaan. ”Viimeisten 50 vuoden kuluessa on pääosa maailman rannoista menettänyt laulavan aarteensa, varsinkin kehittyneissä maissa, joissa vesi on suolan, öljyn ja pölyn saastuttamaa. Toisin sanoen, laulavat hiekat kertovat veden ja rannan puhtaudesta”.
Peipsin rantahiekan laulukyvyn säilyttäminen ei ole tärkeää vain puhtauden symbolina, vaan myös siksi, että legenda voisi jatkaa elämistä. Kirja nimeltä ”Meidän kyliemme tarina – Kauksin ja Kurun kylien ensimaininnasta tähän päivään” kertoo muinaisina aikoina Peipsin laineissa eläneestä merenneidosta, jonka silmät olivat veden väriset ja hiukset hiekanruskeat.
”Sattui niin, että nuori kalamies rakastui kaunottareen, joka oli jäänyt kiinni hänen verkkoonsa. Rakkaus vangitsi molempien sydämet, mutta taivaan taaton asettaman säännön mukaan ihminen ei voinut rakastaa vedenhaltiatarta. Vihassaan hän muutti merenneidon hiekaksi ja kielsi tätä koskaan puhumasta ihmisten kanssa. Laulaminen ei kuitenkaan ollut kiellettyä. Vielä tänä päivänäkin onneton merenneito elää hiekaksi muutettuna ja laulaa ihmisille, jotka sillä kävelevät.”
Kokeilkaa hangata jalkaa hiekkaa vasten ja kuunnelkaa, millaista laulua se teille laulaa. Uskallan sanoa, että se voi olla joka kerta hieman erilainen. Kuitenkin se, mikä ei ole aikojen kuluessa lainkaan muuttunut, on se minun suosikkinäkymäni dyyninharjalla kohoaville kauniin muotoisille männyille ja rannattomalle järvelle, joka avautuu Kauksin lomakylän ruokapaikan terassilta.
Säädyllisestä lomasta tantraleiriin
Aivan Peipsi-järven rannalla sijaitseva Kauksin lomakylä on jo sinälläänkin merkittävä paikka, sekä värikkään historiansa että nykypäivän näkymien puolesta. Vuonna 2019 elokuvateattereihin tulleen menestystrilogian ”Luokkakokous 3: Kummisedät” viimeisellä osalla on osittain Kauksin kasvot.
Juuri lomakylässä tehtiin tantraleirikuvaukset niin, että yhdelläkään työntekijällä ei silmäkään räpsähtänyt. Neuvostoaikaisen Kauksin turismikeskuksen päivinä 1960-luvulla siellä oli kunniassa säädyllinen loma. Lomapaketin saaneille oli muonitus ja telttamajoitus, ja moraalin lippua pidettiin korkealla.
”Teltat olivat neljän hengen telttoja, mutta kahta avioparia ei pantu yhteen telttaan. Hätätapauksessa tuli välillä kaksi avioparia majoitetuksi samaan telttaan. Ja jos parilla ei ollut samaa sukunimeä, silloin ei saanut majoittaa samaan telttaan – se olisi ollut rikos!” muistelee Hilju Pärn, joka alkuun työskenteli turismikeskuksen ruokalassa, sitten varastonhoitajana ja talousjohtajana. Teltat itse olivat pressukangasta, puisilla alustoilla ja puurunkoisia, ja napeilla suljettavia.
Mainitusta Kauksin ja Kurun kylän kirjasta saa tietää senkin, että esimerkiksi vuonna 1966 Kauksin turismikeskus otti vastaan 150 vierailijaa, jotka olivat saaneet lomapaketin, ja 30 muuta vierailijaa. Iltatunteina turismikeskuksessa näytettiin vieraille elokuvia ja järjestettiin kulttuuritilaisuuksia. Oli lentopallo- ja sulkapallokenttä, voi pelata pöytätennistä, koronaa ja biljardia. Huviajelua varten saattoi vuokrata veneitä ja polkuveneitä. Opetettiin retkitaitoja, järjestettiin laiva-ajeluita ja matkoja lähiympäristöön.
Turismikeskuksessa oli jopa kirjasto, postitoimisto ja puhelinkioski, johon voi tilata itselleen kaukopuhelun. Samoin lääkäri oli olemassa paikalla. Perinteenä olivat aamuvoimistelut, joita järjestettiin koko leirille kerralla. Musiikki pantiin soimaan ja valvova ohjaaja johti voimistelun. Loma virallisessa turismikeskuksessa oli kuin elämä pioneerileirillä.
Majoitusvalikoima kasvaa
Neuvostoaikana majoitusmahdollisuudet olivat Kauksissa rajalliset, mutta nyt löytyy jotain joka makuun ja jokaiselle lompakolle. Kauksin lomakylässä saa edelleen nostagista ja yksinkertaista majoitusta, mutta sinne on kohonnut myös upouusia mukavuuksin varustettuja rantamökkejä.
Se, joka etsii matkailumaatalon henkeä eikä edellytä, että huoneesta voi astua suoraan järveen, voi vilkaista Kauksin lomataloa, jossa tarjotaan aitoa ruokaa ja majoitusta vuoden ympäri.
Kauksin lomatalo on toiminut vuodesta 2000 lähtien ja Piret ja Aivar Talistu aloittivat yritystoiminnan tyhjästä. Aivarin isoäidin entiselle kotitilalle muuton jälkeen tuli alkaa tehdä jotain ja Peipsin kaunis pohjoisranta antoi matkailulle valtit. Nyt on vaikea uskoa, että iso tontti, jolla on kunnostettu lampi, oli ennen rappiolla ollut paikka, jonne ei ollut edes tietä. Nyt siellä on viisi mukavuuksin varustettua lomamökkiä ja jopa savusauna. Piret on valittu Virumaan ruokakilpailussa parhaaksi muonittajaksi, joka osaa saada kotoiset raaka-aineet hohtamaan.
Majoituksia löytää myös Kauksista eteenpäin ajettaessa, aina telttailualueista villoihin asti. Peipsin pohjoisrannikon pituudeksi on eri lähteissä mainittu 30 kilometriä. Mitä joku kesänviettäjä tällä tiedolla tekee? Sen perusteella hän tietää, että jos Kauksin ranta on kuumina kesäpäivinä ylikansoitettu, voi rauhallisesti jatkaa matkaa Vasknarvan suuntaan – rauhallinen paikka löytyy joka tapauksessa.
Jos ajetaan Vasknarvan kupeessa Smolnitsaan asti, näkee poikkeuksellisen mahtavia, jopa 15 metrin korkuisia dyynejä. Vasknarvassa taas ajon vaivan korvaavat mystiset ritarikuntalinnoituksen rauniot ja Narva-joki, joka on Kauksin suunnalta tultaessa Peipsin pohjoisrannikon päätöspiste. Oikeastaan ei voi puhua ajon vaivasta, sillä järven rannan tie tarjoaa auton ikkunasta nautittavia näkymiä ja antaa hyvän katsauksen huvilakulttuurista kautta aikojen.
SIRLE SOMMER-KALDA,
toimittaja sanomalehdessä Põhjarannik
