Kiertokäynti Kreenholmin manufaktuuriin (tehtaaseen) auttaa kokemaan, miten massiivista täkäläinen tekstiiliteollisuus on aikoinaan ollut, ja saa kysymään, voisivatko loistokkaat ajat todellakin palata.
Kreenholmin alueelle pääsee vain kiertokäynnin puitteissa ja erityistilaisuuksien aikana. Toukokuusta lokakuun loppuun Narvan museo järjestää oppaan johdolla kävelykierroksia joka sunnuntai kello 12.
”Tälle Narvan vaahtoavien koskien välissä pauhanneelle yli kymmenen tuhannen työläisen mammuttiyritykselle ei ollut vertaista sen enempää Venäjällä kuin Euroopassakaan. Vaikka koneet eivät Kreenholmissa enää käykään, ihmiset eivät työskentele tehtaan linjoilla ja Narvan kosketkin ovat auki vain pari kertaa vuodessa, Kreenholmin teollisuusarkkitehtuuri saa edelleen hämmennyksiin”, lupaa Narvan museo, joka kutsuu kaikki kiinnostuneet puolitoistatuntiselle kiertokäynnille.
Suurin ja nykyaikaisin
Olen sattunut ekskursiolle, jossa oppaana muinaisen tekstiilijättiläisen portin toiselle puolelle oli Narvan museon päävarainvartija Aili Vester. Hänen ensimmäinen työpaikkansa lukion jälkeen oli Kreenholm, kuten ilmeisesti enemmistöllä narvalaisneitosista.
Kiertokäynnin kiinnostavin pysähdys on vanhan kehruutehtaan luona, jonka peruskivi muurattiin 1857. Juuri täältä alkoi venäjäisellä, englantilaisella ja saksalaisella pääomalla käynnistetyn manufaktuurin historia, johon kuului monta vuosikymmentä, joina Kreenholmin tekstiilitehdas oli koko Euroopan suurin tekstiilitehdas ja Venäjän keisarikunnan nykyaikaisin teollisuusyritys.
”Vanha kehruutehdas Kreenholmin saarella rakennettiin ensimmäisenä. Se oli myös ensimmäinen, joka vuoden 2004 keväällä suljettiin, Aili Vester kertoo taustanaan jättiläisrakennus, joka kalkkikivisen julkisivun täyttävät monotoniset ja loppumattomilta vaikuttavat ikkunarivit. Vanhan kehruutehtaan sulkeminen oli alkusoittona tuleville irtisanomisille ja muinaisen mammuttiyrityksen konkurssille, joka tapahtui vuonna 2010.
Vuonna 2015 olin todistamassa Narvan kulttuurifoorumissa osallistujien pohdintaa siitä, voisiko tuo kehrääjien hylkäämä jättiläisrakennus ja sisäpiha vielä joskus täyttyä kauniilla musiikilla. Tuolloin epäilijöitä tuntui olevan enemmän kuin uskojia.
Viime vuosina on kulttuurihaaveesta kuitenkin tullut totta ja toisinaan vanhan kehruutehtaan pihalla ja pylvässalissa käy vilkas konsertti- ja teatterielämä. Niinpä tehtaan sienien välissä on järjestetty kaupunkikulttuurifestivaalit Station Narva ja Narvan oopperapäiviä. Narvan oopperapäivien taiteellinen johtaja Julia Savitskaja totesi, että yleisö on valtavan kiinnostunut oopperan ja Kreenholmin arkkitehtuurin yhdistelmästä.
Sai täysin ymmälle
Suurimman yleisömäärän on Kreenholmiin kerännyt kuitenkin Tarton uusi teatteri, jonka näytelmä Joalan kadulla kertoo laulaja Jaak Joalan tragedian. Päähenkilön myötä vanhan kehruutehtaan sisäpihalla kuvailtiin muidenkin neuvostoajan supertähtien elämää. Teatterin entinen johtaja Raul Oreškin vakuutti, että Narva oli paras paikka kesänäytelmän Kremlin satakielet (Kremli ööbikud) tekemiseen.
”Kun kävimme näytelmäryhmän kanssa Kreenholmissa, kaikille jäi erittäin mahtava vaikutelma. Olkoonpa Kreenholmia nähty valokuvissa miten paljon hyvänsä, paikan päällä heräävät tunteet ovat joka tapauksessa mahtavia. Ymmärsimme heti, että Varasesaar on oikea paikka. Ensinnäkin kadulla on nimenä Joala. Ei tosin Jaak Joala, vaan kartanon mukaan saatu, mutta se oli kuitenkin merkki. Toiseksi sieltä läpi virtaa joki, jonka Venäjä ajoittain suluilla avaa ja joka on muuna aikana vain kuivunut uoma, ikään kuin unohduksen joki. Samanniminen oli myös yksi Joalan tunnetuimmista lauluista. Ja kun Venäjä kuvaannollisesti ”pani Jaak Joalalta sulut kiinni”, häntä kohtasi esiintyvänä tähtenä kuihtuminen.”
Jaak Joalaa näytellyt Märt Avandi tunnusti, että sattui näytelmän ansiosta Kreenholmiin ensimmäisen kerran elämässään, ja se löi hänet täysin ällikällä. ”Se oli tosin myös surullinen, mutta mahtava. Meille kerrottiin Kreenholmin historiasta, siitä miten se oli aikoinaan oma kaupunkinsa, oikeastaan valtio valtiossa, omine sairaaloineen ja kulttuuritaloineen. Se, mitä siellä nyt näkee, viittaa siihen, että niin se saattoikin olla”.
Todellakin, Kreenholmin manufaktuurin asutuskeskus perustettiin Englannin edistyksellisimpien teollisuuskeskusten esikuvan mukaiseksi ja se pyrki sellaisen ihanneyhteiskunnan mallin suuntaan, jossa työläisten aineelliset ja henkiset tarpeet on tyydytetty mahdollisimman hyvin. Asutuskeskuksessa oli oma koulunsa ja lastentarhansa, luterilainen ja ortodoksinen kirkko, kauppoja ja jopa pidätysselli.
Painoa asetettiin myös rakennusten arkkitehtuuriin ja historistinen tyyli muodostui määrääväksi. Eräs historistinen villa, joka rakennettiin Kreenholmin tekniselle johtajalle John Carrille asuintaloksi ja jonka narvalaiset tuntevat myöhempänä Kreenholmin kulttuuritalona ja kirjastona, on saanut uuden elämän luovan alan ihmisten pesänä – kansainvälisenä taideresidenssipaikkana.
Elämä palaa
Kreenholmin saarelta voi tähyillä myös joen uoman yli Venäjälle, jossa näkyvät vanhat pellava- ja kehruutehtaat. Niistä jää hylätty ja kummitusmainen vaikutelma. Kreenholmiin on vähintään elämä palaamassa.
Manufaktuurin ruotsalaisilla omistajilla, rajavastuuyhtiöllä Narva Gate, on tämän 30 hehtaarin kokoisen maa-alueen suhteen kunnianhimoiset suunnitelmat. Kaikki neuvostoaikaiset rakennukset on tähän mennessä purettu ja jäljelle on jätetty vain muinaismuistosuojelun alaiset historialliset tehtaat. Tulevaisuudessa tämä hylätty kortteli voi saada täysin uuden elämän, jos se onnistutaan muuttamaan rajakaupungin uudeksi ja houkuttelevaksi keskukseksi asuintaloineen, viihde- ja kulttuurilaitoksineen, konferenssikeskuksineen, hotelleineen ja kaupallisine yrityksineen.
Milloin tämä kaikki tapahtuu, on miljoonan taalan kysymys, mutta uuden energian ensimmäiset airuet ovat jo nousseet lentoon tai odottavat kiitoradalla. Niinpä Kreenholmin tekstiilimaailman valmistumista odotetaan malttamattomina. Vanhasta puuvillavarastojen laitoksesta pitäisi tulla mukaansa tempaava matkailun vetonaula, joka kertoo manufaktuurin historiaan ja tekstiiliin liittyvistä aiheista. Siellä tulisi saada katsaus myös Kreenholmin valtavasta tuotannosta kautta aikojen.
”Tekstiilivierailukeskus antaa jälleen uuden sysäyksen, jotta Kreenholmin alue alkaisi kehittyä. Jos saamme tämän laivan liikkumaan, alkaa sen lähelle uida kaikenlaisia kaloja ja kaikki saavat siitä hyötyä”, sanoo rajavastuuyhtiö Narva Gaten toimitusjohtaja Jaanus Mikk toiveikkaana.
SIRLE SOMMER-KALDA
Toimittaja sanomalehdessä Põhjarannik
