Valastella voi sattua sekä jäämaahan että viidakkoon - Ida-Virumaa

 

 

 

Valastella voi sattua sekä jäämaahan että viidakkoon

 

 

 

JAGA

Share on facebook
Share on whatsapp
Share on email

Viron korkeimman putouksen, Valasten putouksen kohdalla veden syöksymatkalle jäävä törmärannikon läpileikkaus muistuttaa kerroksittaista jälkiruokaa, jossa harmaat ja ruskehtavat juovat vaihtelevat vihreiden ja sinisten juovien kanssa.

Kerroksittaista jälkiruokaa on vaikuttavinta tarjota lasiastiasta – silloin kaikki kerrokset näkyvät hyvin. Valasten putoukselle ja törmälle avautuu portaikon ja retkipolun ansiosta samoin hyvä näkymä. Satojen miljoonien vuosien kuluessa muodostuneita kerroksia voi tarkkailla sekä ylhäältä, alhaalta että sivulta päin.

Kolmenkymmenen metrin korkuista vesiputousta katsoessa ei ilmeisesti tule mieleenkään, että se ei ole luonnon luomus, vaan kaivostyön tulos. Putous nimittäin saa vetensä Kaasikväljan kuivatusojasta eli Valasten purosta, joka tosin on nykyisin jo muodostunut osaksi luontoa.

Pakkasen ja tuulen haltian yhteistyö 

Talvella Valasten putous on luultavasti eräs Viron kuvatuimmista paikoista. Kaikkein kiehtovin se on silloin, kun yhteistyötä tekevät pakkasasteet ja riittävän voimakas pohjoistuuli, joka tuo vesihöyryä ylös törmälle ja muotoilee törmärannikolla kasvavat puut jääveistoksiksi. Kun tällaista tapahtuu, tieto leviää kulovalkean tavoin koko Viroon, ja voidaan aavistaa, että taitavien pitsimestarien luoma talven taikamaa ei välttämättä kestä kauan.

Valaste juga ja trepp
Kuva: K.Ernits

Joitakin kertoja on sattunut, että jäämaailma avautuu Valastella myös Viron itsenäisyyspäivänä aamuvarhaisella, kun kansa kokoontuu juhlalliseen lipunnostoon. Helmikuun 24. päivänä auringonnousun aikaan täällä on Viron sinimustavalkoinen lippu nostettu salkoon hymnin saattamana jo 17 vuoden ajan ja kaunis perinne ei osoita mitään katoamisen merkkejä.

Viron syntymäpäivä ja talvi muutenkin on loistavaa aikaa törmärannikkoon tutustumiseen: näkymiä häiritseviä puiden lehtiä ei ole ja edullisten sääolosuhteisen vallitessa näkee muistakin ympäristön putouksista muodostuneita kauniita jääveistoksia.

Toisaalta taas silloin jää näkemättä tuuhea ja vehreä törmämetsä, joka reunustaa rannikkoa viidakon tavoin ja jota Valasten retki- ja opetuspolku esittelee parhaalla mahdollisella tavalla. Äskettäin rakennettu ja merkitty polku kulkee koko Baltian klintin korkeimmalla ja mahtavimmalla osuudella, jossa törmä kohoaa 55 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle.    

Reittiä rikastavat tiedoillaan 22 infotaulua, joista voi lukea esimerkiksi ”juopuneesta metsästä”. Kansan suussa niin kutsutaan vinoon vajonneita puita, joita törmämetsässä näkee runsaasti. Siihen syynä on kivikerroksista ulos virtaava pohjavesi, joka muuttaa saven liukkaaksi ja aiheuttaa siten maansiirtymiä.

Savi on törmän alin kerros, joka on tunkeutunut myös rantahiekalle ja vaikuttanut lapsiin ja lapsenmielisiin kutsun tavoin: muovaile minua! Käden motoriikkaa voi rannassa kehittää myös kivenlohkareita silittäen. Erikokoisia, -värisiä ja -rakenteisia kiviä on kapealle hiekkakaistaleelle kylvetty avokätisesti.

Kuin Isolla Munamäellä 

Valasten retkipolku kulkee noin 700 metrin osuudelta rannassa ja toiset yhtä paljon törmämetsässä. Tähän pitää lisätä 55 metriä laskeutumista ja yhtä paljon nousua pitkin rauta- ja lautaportaita. Näin retkipolulla on lähes sama korkeusero kuin Viron korkeimman mäen Ison Munamäen juurelta huipulle noustessa, joksi on mitattu 60 metriä.

Törmän alla olevalla kivikkorinteellä liikkumista helpottavat pitkospuut. Törmämetsässä tapaa kasvustoja ja vehreyttä, jotka eivät ole pohjoismaiselle metsälle suinkaan ominaisia, ja jotka ovat poikkeuksellisten kasvuolosuhteiden ansiosta mahdollisia. Meri ja törmästä vuotava pohjavesi pitävät alarinteen tasaisen kosteana ja rikastavat sitä jatkuvasti kivennäisperäisillä ravinteilla. Korkea ranta suojaa samalla metsää suoralta auringonvalolta ja tuulelta, ja meri estää suuret lämpötilanvaihtelut.

Kasveista tällaisessa kosteassa ja varjoisassa metsässä viihtyvät loistavasti esimerkiksi saniaiset, joita törmämetsässä kasvaa kymmenkunta lajia. Ruohorinnettä hallitsevat vuohenputki- ja nokkoskentät. Eläimistä runsaasti vanhoja puita kasvava ympäristö sopii hyvin lepakoille, sillä siellä on riittävästi hyönteisiä, joiden määrää säädellä.

Ihmisten on törmän ja meren välisessä metsässä paljon hankalampaa toimia. Ennen toista maailmansotaa, kun rantaväen maatilojen rajat ulottuivat mereen saakka, piti toimeen tullakseen olla kekseliäs. Joka haluaa kuulla paikallisesta elämästä enemmänkin, voi tilata opastetun kävelykierroksen Valasten lomakylästä. Retkioppaina on lakimiehen koulutuksen saanut pariskunta Indrek ja Aili Arming, joka osaa kiehtovasti kertoilla myös sellaisista asioista, jotka eivät kuulu pykälien maailmaan.

Valasten lomakylän isäntäväki tietää kertoa, miten rantakalastajat savustivat rantaviivalla törmämetsästä saaduilla lepillä ja nokkosilla silakoita ja raahasivat kalaa koreissa törmän reunalle. Sitten kalastajien saalis kuljetettiin hevosilla myytäväksi Tarttoon ja Narvaan.

”Ylöstulo- ja alasmenopaikkoja oli näiden maatalojen luona kyllä olemassa, mutta ne olivat erittäin jyrkkiä ja niissä ei voinut kuljettaa raskaita kalalaatikoita. Nämä paikat ovat edelleen olemassa ja paikalliset tietävät ne, mutta matkailijoiden on parempi kulkea portaita pitkin”, Indrek Arming suosittelee.

Retkellä, joka sai viimeisimmässä Itä-Virumaan parhaan seikkailun kilpailussa yleisön palkinnon, jaetaan tietojen lisäksi jätesäkkejä. Näin voi huolimattomien ihmisten törmämetsään heittämiä roskia panna sinne, missä niiden oikea paikka on. Aivan tyhjin käsin onnistuu valitettavasti harvoin palata.

Valasten retkipolun alku voi olla loppu, ja päinvastoin. Lomakylän järjestämä retki alkaa Ontikalta ja päätyy Valasten kahvilan luo, jossa voi virkistää itseään retkikeitolla. Kahvila on muuten suuren osan vuodesta avoinna vuorokauden ympäri. Näin ruokailla saa jopa auringonnousun tai -laskun ihailemisen jälkeen. Se, joka haluaa nähdä nuo molemmat, voi myös majoittua täällä – siihen on käytössä kaikin mukavuuksin varustettu lomamökki ja leirimökit, mahdollisuus käyttää grillimajaa ja kylpytynnyriä sekä vuokrata polkupyöriä tai pysäköidä oma matkailuauto.

Ontikan kartanon uusi elämä

Retken voi yhtä hyvin aloittaa Valasteltakin ja päätyä loppusuoralle Ontikalla. Siinä tapauksessa taaempana näkyy Ontikan kartano. Sen omistajana on maailmanmestari ja Suomen historian menestynein alppihiihtäjä Kalle Palander, joka on kertonut, että Ontikalle sattuessa häntä kiehtoi sekä kartano että törmärannikon kauneus.

Kiinteistön hankinnasta tulee pian kuluneeksi kymmenen vuotta ja tänä aikana on onnettomassa kunnossa ollut kartano herätetty osittain henkiin. Palanderit ovat kohentaneet satavuotiaan palvelusväen talon viihtyisäksi hotelliksi ja kunnostaneet entisen ladon, jonka ensimmäisessä kerroksessa on hevostalli ja toisessa asuintiloja.

Isäntäväki ponnistelee sen nimissä, että lähes 800 neliömetrinen kartanon päärakennus saavuttaisi entisen loistonsa, mutta siihen on vielä pitkä matka kuljettavana. Alkuun on siellä puhdistettu sisäkattoja ja kaunista tiiliseinää rappauksen alta, jotta saataisiin luoduksi sopivammat olosuhteet vaihtuvia taidenäyttelyitä varten. Pihalla katseita vangitsevat sen sijaan hevoset ja ruusut – molemmat ovat emäntä Riina-Maijan suuri rakkaus. Ruusujen bonus silmänilon lihaksi on se, että hevoset eivät syö niitä. Esimerkiksi toisin kuin pelargoneja.

SIRLE SOMMER-KALDA

”Juttu kirjoitettiin  EU: n Aluekehitysrahaston tuella”

 

VAATA VEEL